MENU

16.10.2013

Miten tähän on tultu?

Väkivalta on maallikkohuomioitsijan mielestä lisääntynyt huimaa vauhtia. Tänään esim uutisoidaan, että kun nyt on Venäjän ja Hollannin välillä jotain maiden välistä skismaa, niin Moskovassa on joku hyökännyt hollantilaisen diplomaatin kimppuun ja pahoinpidellyt tätä.

Onko diplomatiaa jäljellä enää nimeksikään, kun kaikki menee tappeluksi? Kynnys väkivaltaan on laskenut niin, ettei pienintäkään mielipide poikkeamaa sallita, vaan heti puhuu kosto ja kuritus.

BBC on ottanut Euroopalle kunniaa eilen julkistetun Supercell -kaupan johdosta. Siellä tiedotetaan, että tuon yrityksen arvoksi kun näin tuli 3 miljardia dollaria, niin se on siis kaikkien aikojen nopeimmin kasvanut yritys Euroopassa. Siellä puhutaan eurooppalaisesta pelituotannosta. Allekirjoittanut ei tunne muiden Euroopan maiden pelituotantoa kuin Suomen.

Videopeliä syytetään usein väkivaltaisuuden lisääntymisestä. Ja kyllä ne tämän kirjoittajan mielestä ovatkin kaamean tylsää väkivaltaa täynnä. Virallinen psykologin arvio on kuitenkin, että ei väkivalta lisäänny pelejä pelaamalla. Tosin tämä ihminen oli itse vielä videopeli-iässä. Mikä ikäraja kulkeneekin nykyään tuolla lähellä jo viittäkymppiä.

Itse en ole pelannut yhtään peliä, mutta päältä katsellen olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan käyttäisi aikaani ritsallakaan ampumiseen kohteeseen saati sitten vakaviin sotapelien taisteluihin tai noiden täysin fiktiivisten juttujen pelaamiseen.

En yritä tässä lytätä kasaan pelifirmojen menestystä. Mutta jokin adiktiivinen komponentti niissä täytyy olla, kun ne pitävät käyttäjänsä otteessa tuntikausia, ja jotkut jopa vuorokausia kerrallaan.

Ja onhan ne elokuvatkin, mitkä ovat väkivaltaistuneet jatkuvasti ja joissa on kidutusta ja kaikkea mahdollista pahaa. Ja tätähän eivät kaikki hyväksy, että olisi pahaa ja hyvää. Siinähän jotkut ovat mielestään niin viisaita, että pitävät tällaista arviota epätieteellisenä.

No, siinähän se syy voikin jo olla, että miten tähän on tultu. Tänään tämä meni nyt vähän ihmettelyksi, kun ei ole suurempia asioita kuin pelifirman myynti mielessä.

Suomessa joku yrittää miettiä, että mihin nuo suuret voitot firman myynnistä voi sijoittaa. Siinähän sitä onkin tekemistä, että miten ne saa suojattua talouden myrskyissä.

Aikaisemmin olen kirjoittanut Shark Tank -televisio-ohjelmasta ABC:llä. Siellä on puolentusinaa miljardööriä etsimässä sijoituskohteita, joita esittelevät rahaa etsivät pienet yritykset ja keksijät. Pankeilta ei pikku yritykset saa rahoitusta ilman kollateraalia. ( Takuutuksia. :D )

Nämä sijoittajat ottavat suoran riskin tarjoamalla rahaa. Saavat osan yrityksestä, mutta myös osallistuvat sen toimintaan auttamalla yhteyksien luomisessa omien kontaktiensa kautta.

Ei siellä ole pelifirmoja näkynyt, mutta muita IT-ideoita on kyllä rahoitettu. Ehkä voisimme meilläkin laajentaa ajattelua. Yksi tällainen oli uudella teknologialla toimiva naulakkojärjestelmä, josta lähdettiin kehittämään franchise-tarjontaa. Niillä konsteilla takit menevät oikeille omistajille.

Hyvää mieltä vaan. Kaikesta huolimatta, tahi juuri siksi, elämä on ihanaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti