20.7.2018

Mitä jäi sanomatta?

Nyt mennään historiaan sukeltaen. Ja siihen aikaan, kun oltiin syleilyssä vahvemman kanssa.

Paljon jäi sanomatta ja sehän loppujen lopuksi mykisti meidät lähes kokonaan.

Voihan huomioita tehdä ja ilmaista näkemyksensä nyt, kun on niin valtavan avoin tuo tiedon valtatie. Ehkä sieltä jollekin tulee valaistusta asioihin.

Nythän me voisimme kertoa ja kirjoittaa, miten tuo vaikeneminen ja pakkosyleily vaikutti meihin.

Kyllähän nyt viimeistään saa neukkuaikaa puida. Sen tiedon pitää tulla nykypolven tietoisuuteen. Muuten historia toistuu entistä pahempana.

Ja onhan meillä osaamista torjua nykyajan uhat. Muttei niitä tarvitse tuppisuuna tehdä.

Tämä oli virhe Amerikan viime presidentinvaalien aikaan, kun vaan yksityisesti hiljaa kuiskaten silloinen presidentti varoitti hyökkääjälle, että älä tee sitä hakkerointia.

Ihan kuin presidentti olisi jo luovuttanut vallan, kun ei rikoksistakaan enää puhuttu.

Kovaahan se on, kun kaikesta tulee selkkauksia, muttei niistä voi hiljaa olla. Nyt pitää uskaltaa jo sanoa, kun sananvoimalla voimatasapainot pidetään pystyssä.

Niinpä siis wisleblowereja tarvitaan, kun oikeuslaitokset eivät ehdi ajoissa hätiin. Rajaloukkaukset pitää tulla julki.

EU ei ole valmis puolustamaan. Tämä on tosiasia. Ääntä on pidettävä.