Luin tuolta New York Timesista Paul Krugmanin kolumnia. Tämä nimenomainen käsitteli rikkaan yhden prosentin ja seuraavaksi rikkaiden neljän prosentin ihmisten tuloeroja.
Yhden prosentin rikkaiden tulot olivat jollain vertailu aikataululla kasvaneet parilla sadalla prosentilla, kun noiden toisten viidelläkymmenellä prosentilla.
Nämä molemmat ihmisryhmät ovat amerikkalaisia, joita vertaillaan. No, eihän siinä mitään, voihan niitä vertailla, muttei noilla ihmisillä ole mitään osuutta talouden kasvuun ja verotulojen kertymiseen.
Ei tuo pieni ihmismäärä kuluta juuri mitään, mikä tuottaisi kansantaloudelle jotain ja saisi kaupat ja pyörät pyörimään. Nehän käyvät Sveitsin butiikeista ostamassa kymmenien tuhansien arvoisia käsilaukkuja, millä ei ole mitään merkitystä.
Ainut, millä on merkitystä, on se, että työtä tekevällä luokalla on riittävät tulot. Nämä rahat kiertävät pyörittämässä pyöriä ja kauppojen ovia.
Ja tämä on se tie, millä rikkaiden sijoittajien osingoista virtaa rahaa kulutukseen, kun korporaatiot maksavat kunnon palkkoja. Myös Kiinassa ja Intiassa on tarvis näin tehdä.
------
Intian Mumbaissa on valmistunut lentokenttärakennus, mikä on varmaan komeudessaan maailman ykkösluokkaa. Vertailin sitä Dubain vastaavaan, mikä oli varsin vaatimaton ja muita prameita ei ole tiedossammekaan.
Mumbain arkkitehtuuri on nimeltään tanssiva riikinkukko, ja siltä se näyttää. Tästä on videota BBCn sivulla. Katsomisen arvoinen, rakennus sopii Intiaan muuten, paitsi, että katunäkymät ovat Mumbaissa aivan muuta kuin tanssivan riikinkukon näköisiä.
Tästä voisi joku huomauttaa, että ehkä vähempi prameus voisi auttaa tähän suureen eroavaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti