Otsikon kysymys esitetään Washington Postin artikkelissa When are you dead?
Jutussa kerrotaan ihmisestä, joka oli ollut muutaman päivän koomassa otettuaan kuolettavan annoksen lääkkeitä ja huumeita.
Hänet määriteltiin kuolleeksi ja oli tarkoitus juuri aloittaa elinten luovutus leikkaus, kun hoitaja huomasi, että nenänsieraimet värisivät, potilas hengitti ohi hengityslaitteen, eli hänellä oli oma hengitys. Hoitaja teki vielä testin jalkapohjista, mihin tuo potilas reagoi kipristämällä varpaitaan.
Juttu käsittelee asiaa siltä kannalta, että eri sairaaloissa on erilaiset käytännöt kuolleeksi julistamisesta. Siihen oli tullut jotain viranomaismäärityksiä sen tapahtuman jälkeen.
Uutisvahti ei ole ilmoittautunut elinluovuttajaksi. Täällä katsotaan, että se on suuri riski nykyisinä ahneina aikoina, jolloin lääkärikunta tienaa operaatioilla sitä enemmän, mitä niitä on.
Ennen oli toisin. Lääkäreillä oli kuukausipalkka ja pyrkimys tehdä mahdollisimman vähän työtä sen eteen. Tämä oli tervettä sairaanhoitoa.
Niin, siis Uutisvahdin elimistö tulee olemaan loppuun käytetty eikä kierrätyskelpoista enää kuoleman jälkeen. Uutisvahti myös välttää lääkärissä käyntejä ja tutkimuksiin joutumista. Niitä kun nämä tämän paikkakunnan terveyslaitokset pyrkivät kaikin tavoin edistämään. Tutkimuksia, joista rahaa tulee heille roppakaupalla.
Tutkimusten tekemisessä on se ongelma, että jos niistä löytyy jotain vikaa, niin kourallinen lääkkeitä ja hoitoja määrätään.
Vanhaan aikaan ei meillä maalla ollut lääkäreitä. Äidillä oli Suomen Suuri Lääkärikirja, mistä hän katsoi, että mikä rokko oli lapsella kyseessä. Eikä lääkkeitä tarvittu muita kuin mitä apteekista tiesi ostaa. Äiti eli 93-vuotiaaksi ja oli tehnyt niin kuin oma äitinsä ja äidit sitä ennen.
Ei elämän tarvitse niin kovin pitkä olla. Muttei sitä tarvitse lyhentää kiireellä leikata elimet pois.
Antaa luonnon ja Luojan määritellä, milloin loppu on lopullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti