MENU

26.7.2013

Itseagitointia ja yllytyshulluutta

Meillä on Suomessa pitkä perinne agitoinnissa. Se tulee aina kansalaissodan ajoista asti ja sosialismin nousun aikaan, mitä jatkui vielä koko 70-luvun ja oliko myöhemminkin vielä, kun Lipponenkin pääsi valtaan vaikka vähän toisenlaisella ideologialla. Mutta agitointia se oli kaikki tyynni.

Nythän pitää säälien tässä seurata Egyptin demokratian kehitystä ja kompastelua. Siellä on yllytyshulluus Uutisvahdin näkövinkkelin mukaan maailman huippuluokkaa. Pitää vaan huokaista tuon toivottomuuden edessä. Ei maata olisi kannattanut sekoittaa pistämällä edellinen presidentti vallasta. Olihan siinä tietysti ongelmia, kun oli kaikenlaista ahnehdintaa ja nepotismia talouden alalla, mutta se nyt oli vielä pientä, kun oli vain raha-asioita, mistä länsi olisi voinut hyvin Mubarakia tömmyyttää ikävällä julkisuudella.

Egyptin demokratialla on vielä pitkä matka demokratiaan. David Cameron sanoi, että demokratia ei ole yhtä kuin vaalit. Ja tämähän totuus onkin. Siellä ei ollut muita puolueita kuin tuo islamistinen veljeyspuolue, joka valtaan päästyään alkoi romuttaa demokratiaa kovalla vauhdilla, kun eihän siellä ymmärretä, mitä  kansanvalta tarkoittaa.

No, en minä tiedä muuta kuin, että mielenosoituksia on puolesta ja vastaan. Armeijan tekemisistä ei ole tietoa enkä ole tavannut mitään uutistoimistoa, joka osaisi kertoa, mitä tuossa maassa oikein tapahtuu. Luuloni on, että siellä elämä jatkuu, minkä pystyy ja turistit pysyvät poissa. Ja länsimaiset lehtimiehet.


Mutta eihän se demokratia ole kehittymässä parempaan päin Euroopassakaan. Kilvan itsenäiset valtiot luovuttavat valtansa omiin asioihinsa ja Unioniin liittyjiä riittää. Olisi hulvatonta nähdä, mitä Turkissa tapahtuisi, jos se liittyisi Unioniin.

Globalisaatio on alentanut työn hintaa. Kukaan ei piittaa siitä, että kaukoidän ihmiset eivät suinkaan tule toimeen palkoillaan, mutta vaatimuksia lännenkin palkkojen alentamiseen tulee koko ajan, vaikka yhteiskunnat ovat niin kalliita, ettei nykyisilläkään pienillä palkoilla pärjää omakustanteisesti, vaan sitä otetaan kulutusvelkaa, vaikka viime vuodet ovat näyttäneet, ettei velalla voi enää elvyttää, kun siinä on tullut pohja vastaan.

Tänään luin netistä jonkun kirjoituksen, missä puhutaan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta, että se pitäisi saada Eurooppaankin. Kyllä näin tosi onkin. Kun kerran ihmisiä saa houkutella lainaamaan rahaa yli varojensa, niin täytyy veloista päästä sitten poiskin tarvitsematta rypeä niissä lopun ikäänsä.


Ei nyt muuta tällä kertaa. Huomenna vähän paremmalla tuulella. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti