Ranskassa on rettelöitä ja käsikähmää, ja onko oikein väkivaltaakin, kun Ranska yrittää sopeutua maailman menoon lähinnä talouden alalla.
Siellä on kommunistiset ammattiliitot ottaneet kättä pidempää ja oikeuksia, joita ei kenelläkään ole, eli rettelöintiä, keinoikseen omien etujensa ajamiseksi. Linkki Economistin juttuun @Uutisvahti.
Ranskassa on historiallisesti sellaista kommunismia. mistä Uutisvahdilla ei ole oikein tarkkaa käsitystä, että mitä se on ollut. Se oli erossa Neuvostoliiton kommunismista jotenkin, eli yhteistyötä ei kaiketi ollut.
Muutokset voivat ennalta ajatellen olla kivuliaita. On sitä meilläkin koettu, että vanhoista eduista pitää hellittää irti. Protektioajan Suomessa ammattiliitot pääsivät asemaan, jossa saneltiin se, mitä haluttiin. Pekkaspäiviä ja mitä niitä oli. Lomaltapaluurahaa, jos tuli takaisin töihin lomilta.
Nythän on tämä globaalimeininki, missä maat, joissa ei ole työntekijöillä mitään lain suojaa, maina menestyvät taloudellisesti, ihmisten jäädessä kärsimysten keskelle tekemään hikipajoissa pitkää päivää ja yötä minimalistisella korvauksella, jos sitäkään saa työnantajan maksamaan, kun ei ole siihenkään mitään lakia.
Että muutoksen tarvetta on ja se tekee jollekkin aina vähän kipeetä.
Nyt ovat amerikkalaiset suureen ääneen ilmaisseet muutostarpeen omaan yhteiskuntaansa. Ja sen lupaa republikaanien presidenttiehdokas.
Se on vallankumouksellinen monella tapaa. Tässä toivoisi, että joku ottaisi puheeksi sen, mitä isot muutokset ovat tehneet maailmassa.
Tulee sekasortoa ja kurjuutta suurille joukoille ihmisiä. Nämä eivät jää sitä katselemaan ja kuuntelemaan, vaan jo nyt, ennenkuin muutos on ajankohtainen, ottavat väkivaltaa avuksi.
Kiinan kommunistien muutos talouden alalla ja kulttuurivallankumouksesta irtautuminen meni sikäli hyvin, ettei sekasortoa ilmaantunut.
Jonkun on oltava vallassa. Muutoksen on tapahduttava asteittain, niin, ettei kaikki mene myttyyn.
No, Kiinassa on talouden alalla kuplia, mitkä vielä voivat aiheuttaa väkivaltaa, en luettele niitä nyt tässä.
Tästäkin voi ottaa opiksi sen, ettei valtion ohjauksessa asiat kehity progressiivisesti, mikä olisi toivottavaa.
Meillä aina siteerataan Mauno Koivistoa, joka pitkän uransa aikana oppi näkemään, että yhteiskunnan tekemät rajoitukset ja subventiot vääristävät ja aiheuttavat asioiden sekaantumista ja kuplien syntymistä.
Mutta siis luulot, että radikaali vallankumous toimisi niin, että kaikki tulisi paremmaksi yhtenä päivänä, ovat vääriä.
Tälläinen esimerkki meillä oli Irakin valloituksessa, jota Uutisvahti kauhulla seurasi. Uusia ajatuksia ei voida istuttaa ihmismassoihin pelkästään lupauksilla.
Meidän presidentti ei hötkyile Nato-asiassa. Hän kuuluttaa kansanäänestystä.
Jotta tässä ei luulot pääse tekemään päätöksiä, niin asioita pitäisi julkistaa ja arvioida avoimesti. Miten muuten kansa voisi asiasta päättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti