Ambitioita

Niitähän riittää. Joka päivä lehdet pullollaan. Jokainen kolumnisti vetää omaa linjaansa edistääkseen asiaansa. Ja lehtien pääkirjoitukset tekevät kansallista- ja maailmanpolitiikkaa.

Aamuvarhaisella ei jaksa lehtiä lukeakaan, kun näihin pyrkimyksiin ei jaksa heti törmätä.

No, jokainen tietää, kuka on maailman numero yksi ambitioissaan. Kakkosena on Venäjän johto, joka voi olla nyt kehittelemässä valloituksia uudistettujen asevoimiensa kanssa, kun rahat on käymässä vähiin tuon öljyn hinnan vuoksi.

Onkohan tämä pahasti sanottu? Luin siitä New York Timesista.

Tiedetäänkö meillä yleisesti ollenkaan, että pienipalkkaisilla ei Amerikassa ole juuri koskaan oikeutta ylityökorvauksiin? Tässä on NYTin mukaan nyt jotain parannusta odotettavisssa. Ei mitään korotettua ylityökorvausta, vaan ihan vaan normaali palkkaa.

Että näillä ihmisillä ei ole ollut ambitioita oikein. Ja kyllä isompi palkkaisetkin jättävät lomansa pitämättä ja vaatimatta työstään korvauksia, ei silti. Pelkona on lopputili, jonka voi saada ilman mitään syytä. Lomaa otettuaan voi joutua huomaamaan olevansa tarpeeton. Tehdään työsopimuksia, joilla ei ole mitään mahdollisuuttaa toteutua oikeusasteissa. Kun se työpaikka on menetetty, mistä joutuu raastuvasta rahojaan kyselemään.

Että tälläisiä voimia vastaan oman tuotantomme on kilpailtava. Tämä linja on vähän ihmeellinen, kun firmat ovat ne, jotka laskelmiensa avulla tietävät, ettei ilmaiseksi kannata tehdä mitään. Mutta palkansaajan pitäisi pystyä elämään alle omakustannusten.

No, ei lakot sellaiseen auta. Kyllä asia pitää järkeillä muuten. Että lakkoambitiot voi jättää laskuista pois.

Tänään on taas matkustajakone tuhoutunut. Ranskasta lähtenyt. Ranskalla ei ole pyrkimystä, vai rohkeutta, tunnistaa vaarallisia ihmisiä. Tämä kävi selville Pariisin terrorihyökkäysten aikaan, kun siellä lievennettiin mielipiteitä sanoen, että eivät vihaa ketään.

Tämä on kyllä luontainen tarve ihmisellä, kun ei jaksa ajaa asioitaan. Vaan tosiasiat vaativat toisin. Valtiot ovat vastuussa kansalaisten turvallisuudesta. Valtion tasolla on oltava ambitioita tämän asian suhteen.

Meillä on kuitenkin muistettava, että Suur-Suomi oli se, mihin kompastuttiin pahoin seurauksin. Mutta: kuten die Welt kirjoittaa, Iron Dome on Israelille tärkeä.

Mikä on meille sopivan kunnianhimoinen puolustus?