Näin lauantaina kirjoitan tästä aiheesta, kun nyt on vahvempaa ja vahvempaa tarjolla kaupan hyllyillä.
Tuo Venäjä-ottelu meni hyvin. 3-1. Sitäkään ei tarvitse juhlia kännäämällä. Ja mitä juhlimista se on, jos joka päivä pitää ryypätä tokkuraan asti? Sehän se vasta arkea onkin.
Kyllä Uutisvahti ymmärtää, että meillä on ne geenit, jotka eivät ole evoluutoituneet yhtään. Siis ne, että ei ole mitään iloa ellei ole känniä.
Sitä pitäisi vaan harjoitella ja katsoa, että pysyykö pullo kaapissa yhtään. Ja jos ei pysy, niin kaupassa pitää mennä sen hyllyn ohi kaukaa kiertäen.
Saisihan sitä muuten juoda itsensä kuoliaaksi, mutta kun on se haitta ympäristölle ja perhe-elämälle tuosta tavasta. Ja yhteiskunnalle kustannuksia. Ja komeat, rohkeat poliisit joutuvat vaan tekemään retuutuksia putkaan ja siivoamaan jälkiä.
Voin tässä todistaa ja vakuuttaa, että kyllä voitto Venäjästä on mielettömän suuri ilonaihe. Eikä tarvitse muuta kuin facebookata asiasta, niin voi jakaa tätä riemua.
Iloa on ilman känniä ihan varmasti!
Eikä Suomen joukkue pärjäisi, jos juhlisi jokaista voittoaan niinkuin jotkut katselijat. Ei kaljaa tarvitsisi edes myydä stadioineilla.
Tästä tulee mieleen juomisen vaikutus talouteen. Se on se kupla, minkä todellisia kustannuksia ei ole kukaan rohjennut rehellisesti laskea.
Poliitikot ei tätä voi tehdä, kun ne pelkäävät menettävänsä äänestäjät. Noloa kyllä. Ehkä medioilla olisi rohkeutta? No, siellä on taas tämä markkinointisidonnaisuus tiellä ja esteenä tosiasioiden julkistamisen vaikeutena.
Entäs sitten se media, joka saa verotuloista palkkansa? Siellä voi olla toveri- ja kaveripaineet tiellä.
Sitä vaan, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty pitämään rajaa juomisellaan. Ja sen vuoksi lisävapautuksia ei ole tarvittu.
Tuleeko tästä nyt sellaista tuloa valtiolle, että se kannattaa tehdä? Jonkunhan se pitäisi laskea. Pitääkö täällä luetella kaikki tekijät, mitkä aiheuttavat kustannuksia yhteiskunnalle?
Alkoholismi katsotaan sairaudeksi, josta tulee asianomaiselle etuuksia, joista voi suorittaa laskelman. Taulee perheterapiat ja lasten kurjistuminen, joiden tulevaisuus voi olla alkoholismin mustaama ja jatkua isältä pojalle ja tyttärelle. Lääkkeet ja tutkimukset ynnä muu kaikki.
Synnistähän ei meidän maallistuneessa yhteiskunnassa enää voi puhua. Eikä tarvitsekaan, kyllä maalliset tosiasiat on niin vahvat, että asioita pitäisi harkita.
Vielä ei ole myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti