Abu Dhabissa on rikkaille näytteillä tavaraa. Roinaa, sanoisin. Kullattu Lamborghini ja muuta romua. Ei ole helppoa olla rikas, kun pitäisi jatkuvasti löytää muita parempaa tavaraa, millä tekee asemansa selväksi ohikulkijoille ja erottuu joukosta.
Hassu juttu on vain se, että kaikenlainen jäljittely on yhtä kimaltelevaa ja köyhemmät halukkaat voivat yltää samanlaiseen steitmenttiin kuin rikkaatkin.
BBC esittelee superrikkaiden leikkipaikkoja. Siellä kerrotaan, että Singapore on noussutt lähes Monacon ja muiden sellaisten paikkojen rinnalle superrikkaiden maailmassa.
Aasiassa rakennetaan asuinalueita ökyilijöille.
Kuinka rikas on superrikas, ei ole oikein selvästi rajattu. Maailman rikkain mies on meksikolainen teknoyrittäjä. Ja Forbeshan julkaisee listoja.
Vaan listalla olijoilla on kova tarve turvallisuusteknologiasta ja -väestä. Mitenköhän siellä Meksikossakaan asian voi järjestää oikein? Varmaan siihen tarvitaan valtion suojelua.
Ei meillä täällä ole mitään rikkaita vastaan. Vaan asenteeni tuota roinaa kohtaan on aito. Ei millään viitsisi innostua kullatusta Lamborghinista tai viidenkymmenen miljoonan kaulakorusta.
Kuten joskus kerroimme, meidän suosikki miljardöörimme on Warren Buffet, joka ajaa itse viisi vuotta vanhaa Cadillaciaan. Ja asuu keskiluokkaisessa talossa. Ja on lahjoittanut miljardeja hyväntekeväisyyteen Bill Gatesin säätiön kautta.
Ei nyt muuta näin viikonloppuna. Muuta kuin että varmaan on yksinäistä siellä huipulla. Paitsi Buffet.
Suomeen on luvattu aurinkoa. Naatitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti