Nythän ne puhuvat gmailistä pelkästään, mutta serverin pitäjät on aina alunperinkin voineet lukea meilit. Mihin tämä tieto on hukkunut?
Tästä syystä tulee ihmetelleeksi, että mitä ovat tärkeät toimijat ajatelleet, kun ovat meilailleet kaikenlaisia asioita. Kuten Amerikan viime vaaleissa tuli sitten kriittiseen aikaan julkistettua, jopa sillä seurauksella, että vaaka kallistui vastapuolen hyväksi.
Eikä puhelut ole yksityisiä millään tavalla. Eikä tekstiviestit. Katsojatietoja kerätään television katselusta ja kaikesta, mitä teknisillä laitteilla tehdään.
Tähän tietämiseen on turtunut. Ei ole tullut lopetettua näitä toimintoja. Jopa kirjojen lukeminenkin on julkista sen vuoksi, kun niiden ostovaiheessa tulee ilmi, mitä ostaa.
Kerätköön, mitä tietoa haluavat. Ei allekirjoittaneella ole markkina-arvoa juuri mitään. Eikä repsahda houkutuksiin ostaa mitään.
Vaikka, ei silti, tekee mieli tilata New York Timesin sanaristikko. Ainut tässä on se, että maksujärjestelmä huolestuttaa. Pitäisi ostaa erillinen debet kortti, että riski rajautuisi minimiin.
Tämä onkin se, mistä pitäisi enemmän elämöidä, eli maksujärjestelmien haavoittuvuus. Erään verkkokaupan systeemit oli hakkeroitu ja allekirjoittaneen korttia oli käytetty rahojen siirtoon. Summat oli pienehköjä, yhteensä satasen verran ja oma pankki hyvitti tiliäni.
Tämä on toiminut varoituksena sikäli, ettei ole tullut tilailtua paljon verkon kautta muuta kuin vakailta toimijoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti