5.3.2016

Pari sanaa kilpailukyvystä ja yhteiskuntasopimuksesta

Suomalaisten tuotteiden pitää pystyä kilpailemaan laadulla ei hinnoilla.

Ensinnäkin suomalaisilla itsellään pitää olla rahaa ja varaa ostaa oman maan hyviä tuotteita. Tämä ei tapahdu niin, että palkkoja leikataan. Joko ne tuotteet on hyviä tai sitten niitä ei tarvita.

Ei mitään tarvitse tuottaa vain sitä varten, että tuotetaan. Sellaisia tuotteita tulee hikipajoista niille, jotka niitä haluavat.

Työn laatu on yksi tärkeä osa tuotteen laatua. Ja työntekijän ylpeyden aihe myös. Ja tässä tarvitaan yhteistyötä omistajien ja työn suorittajien kesken.

Se yhteistyö tulee siitä, että työstä maksetaan riittävä korvaus, millä voi elää paremmin kuin vain kädestä suuhun. Työntekijä voi kiinnostua työstään ja sen menestyksestä.

Nyt jossain näkyi kirjoitus siitä, että valtionyhtiöillä on kuollutta pääomaa taseissaan. Ja varmaan pankissa kanssa.

Mitä tälläisella rahalla on merkitystä? Ei se ainakaan takaa hyvien aikojen jatkuvan tai tulevan. Sehän on vain numeroita.

Yhteiskuntasopimus vain kahlitsee ihmisiä. Nyt on koko mieliala Suomessa latistunut siihen tilaan, että pitää halventaa työn arvoa.

Miten tälläistä voi tehdä? Sehän tapahtuu niin, että työn arvostus laskee. Vanhukset saavat nuivaa kohtelua, kun ei ole mitää ylpeyttä tehdyn työn laadusta. Ja vaikea on tuntea ylpeyttä asiasta, jota maan johtajat halventavat.

Päästäkää jo yhteiskunta vapaaksi ihmeessä. Onhan se nähty, ettei yhteiskunta pysty hoitamaan asioita. Ihmisten täytyy oppia käyttämään henkisiä resurssejaan ja saada oikeus tehdä asioita onnea etsiessään ja vaurautta.

Vauras yhteiskunta on kaikille paras ja siellä ei tarvitse määrätä, paljonko kukin saa ja mitä saa tehdä.

Tästä Uutisvahti on kirjoittanut jo vuodesta 1996. Se ei ole mennyt perille. Nythän sen jo voi nähdä paremmin kuin silloin, kun oltiin kolmikannan lumoissa ja Lipposen hallituksiin uskomisen lumoissa. Mauno Koivisto sanoi silloin jo, että yhteiskunnan korjausliikkeet vain vievät ojaan niinkuin traktorin peräkärryineen liiallisen ratin väännön johdosta peruutettaessa.

Se oli aivopesua, jota suorittivat ammattiliitot ja työnantajajärjestöt lehdistön ja kaikkien katsoessa, että sopimus sopimus ja mulle enemmän ja tänne kaikki.

Antaa nyt sen kysynnän ja tarjonnan rauhassa tehdä työnsä. Jos on hyviä tuotteita, niin niistä maksetaan. Meille ei voi hikipajoja syntyä, kun on ilmasto sellainen, että kustannukset ovat korkeat jo heti kärkeen.

Eikä niiden kanssa ole viisasta lähteä kilpailemaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti