Tänään on Amerikassa työn päivä. Se on kansallinen vapaapäivä, joka yleensä ottaen tarkoittaa sitä, että ihmisillä on vapaapäivä. Jotkut työnantajat eivät kuitenkaan noudata tätä tapaa, vaan ihmisillä on tietty määrä vapaapäiviä vuoden aikana, ja niistä voi sitten valita milloin sellaisen pitää.
Nyt on taas vaalivuosi ja tämä on normaalisti ollut oikeastaan se alkusysäyksen päivä kampanjoille. Nyt on vaan käynyt niin, että kampanjaa on käyty kovalla vauhdilla maailman katsellessa jo esivaaleista asti.
New York Timesilla on pieni video, josta voi katsella, miten ehdokkaiden ja presidenttien mielipiteet ovat kääntyneet kuin tuuliviiri.
Ei vain Trumpin, vaan monen monien.
No, voihan mielipide evoloitua, kun tulee lisää tietoa ja ymmärrystä. Ja uusia tuttaviakin, joiden elämästä ei ole ollut mitään käsitystä.
Nythän Merkelkin on menettämässä valtaansa, vaikka on jo muuttanut mieltään maahanmuuton asioiden suhteen.
Siellä on vaaleissa jossain osavaltiossa äärioikeisto voittanut Merkelin puolueen. Mutta sosiaalidemokraatit ovat kyllä suurin puolue.
Mitä sosiaalidemokraateille kuuluu? Siellähän on väkkäränä pyöritty mielenmuutosten kanssa kuin hurrikaanin pyörittämänä.
Milloin ihmisarvot ja ihmisen elinehdot olisivat muuttuneet? Niitä minä luulin sosiaalidemokraattien ajavan kaikissa olosuhteissa.
Eihän ne mihinkään ole muuttuneet. Jos ei rahaa ole enää kustantaa kaikkea hyvää, mitä esi-isät ovat ajaneet ihmiselle, niin voihan sen numeroilla osoittaa.
Miksi pitää rynnätä kannattamaan järjestelmiä, mitkä eivät toimi? Sehän oli Clintonin ja Blairin aika, jolloin ei katsottu eteen sen vertaa, että olisi käyty vaikka lomamatkalla katsomassa, että miten niitten taloudet pelaavat.
Ja nyt voi sen tehdä taas. Ei siihen tarvitse mitään valtuuskuntia laittaa matkalle. Ei valtuuskunnille mitään kerrota. Ne saavat virallista tietoa, mikä värittyy vallassapitäjän vallassapysymiseksi annettujen tietojen mukaan.
Tietoa pitää etsiä itse, ei mistään virallisten lehtien virallisista linjoista. Ja kaikenkaikkiaan asioita ei tarvitse nakerrella niin pitkälle, ettei niistä enää kukaan tiedä, että mikä totuus on.
Ehkä tässä pitää ruveta kertaamaan perusasioita, kun ne näyttävät hukkuneen yleiseen höpötykseen.
Tuolla kirjoittelin diktaattorien osaamattomuudesta. Mutta eivät poliittiset demokraattisen järjestelmän puolueetkaan muista enää, mistä ihmisen elämässä on kysymys.
Tai muistavat, mutta asiahan on niin, että niitten olemassaolo ja toiminta käy tarpeettomaksi, jos ollaan rehellisillä linjoilla. Samoin mieletön byrokratia, mitä velkarahalla pyöritetään.
Hohhoijaa.
Suorat puheet ovat kaikkein parasta. Trumpkin on puhunut suoraan ja halunnut näin valtaa ja itsevaltiutta, mutta kun sitä pitää muilta pyytää, niin eihän sitä linjaa pysty pitämään.
Ja vihan huutaminen ei ole auttanut. Lakien toimeenpano on järkevää. Jos on laki, millä asioita voi korjata, niin miten sitä ei tehdä?
Jos on laki, mikä on huono, niin voihan sen muuttamista ajaa.
Kyllä oikeus ja rehellisyys on se vetonaula, millä ongelmia ratkaistaan.
Kaikella ystävyydellä sosiaalidemokraatteja kohtaan vaan. Sosiaalidemokraatit on se puolue, jolta oikeutta ja inhimillisyyttä odotetaan. Ja nyt kainosti toivotaan, että ihmisen suuntaan laitettaisiin vähän enemmän kuin pari piirua.
VastaaPoista