Allekirjoittaneella ei ole aavistustakaan, kuka on raskaan sarjan maailmanmestari tällä hetkellä.
Se, että Mohammed Ali aka Cassius Clay on kaikkien, ihan kaikkien maailman medioitten pääutinen tänään, johtuu siitä asemasta, minkä lehdistö aikoinaan hänelle antoi.
Kuulun sukupolveen, joka eli tuon juhlitun sankarin uran aikana. Koskaan en ole ollut kiinnostunut nyrkkeilystä, mutta uutiset tunkivat tietoisuutee siitä huolimatta.
Tänään on toinenkin lehdistön nostama idoli uutisissa. Olisihan hän täyttänyt nyt 90 vuotta, jos olisi elänyt.
Marilyn Monroe. Hänestä on artikkeli BBC:llä.
Marilyn on pidetty vieläkin otsikoissa ja mietin vaan, että onko nuoremmat sukupolvetkin kiinnostuneita hänestä.
Hän kyllä elää elokuvissaan, mutta ei niitä näytetä enää juurikaan. Mitä suurta hän teki, että jäi näin kaikkien muistiin?
Sehän oli lehdistön luoma imago. Tulleneeko enää toista, josta 60 vuotta kuoleman jälkeen mietitään syntymäpäivänä, että näin oli ennen?
No, en ole lukenut yhtään artikkelia tänäänkään noista kummastakaan. Onhan siinä viikonlopuksi jauhamista ja miksei olisi. En minä mitään tarkoita.
----------
Pakolaisasiasta kirjoittaa Economist tänään. Siitä, että maailman ote koko ongelmaan on ilmeisesti väärä, kun asiat eivät mene hyvin.
Miksei syytetä niitä, jotka pakolaisaallot aiheuttavat? Milloin lehdistö vaatisi noita kurjia johtajia tilille, joiden omat kansalaiset eivät enää voi pysyä kodeissaan?
Tämä on väärää poliittista korrektiutta. Ei lehdistön asia ole olla poliittisesti korrekti. Ymmärrän kyllä, että toimittajat ovat vaarassa jatkuvasti tuodessaan asioita esille, mutta onhan nykyään keinoja tietää asioista menemättä itse kriisipesäkkeisiin.
Ja YK on se, jonka pitäisi ensimmäisenä vaatia ihmisoikeuksia jäsenmaidensa johtajilta. Sanktioita on jaettava niin, että tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti